Sijoitus

Maaperän on imeytyskentän sijoituspaikalla pystyttävä johtamaan pois siihen imeytettävä vesimäärä. Kentän pitkä sivu asetetaan poikittain pohjaveden virtaussuuntaan nähden, joka yleensä on myös sama kuin maanpinnan kaltevuussuunta. Kenttä tulee toisin sanoen korkeuskäyrän suuntaisesti. Tällä tavoin minimoidaan kunkin maapoikkileikkauksen läpi johdettavan veden määrä. Tämä on sitä tärkeämpää mitä tiiviimmistä maalajeista on kyse.

 

 

Yllä olevassa kuvassa numerot 1-3 esittävät sijoitusvaihtoehtoja paremmuusjärjestyksessä. 4. Maaperä. 5. Pohjavesi ja 6. Peruskallio

 

Maasuodattomon sijoituksessa noudatetaan pitkälti samoja speriaatteita kuin imeytyksessäkin. Huomioi vielä niskojituksen merkitys erityisesti kaltevilla tonteilla, jottei kentän hydraulista kapasiteettia täytetä ulkopuolisilla vesillä.

Maaperäkäsittelyjärjestelmän sijoituksessa, oli sitten kyseessä imeytysjärjestelmä tai maasuodattamo, on lisäksi huomioitava suojaetäisyydet ja erilliset kunnalliset määräykset (kts ympäristömääräykset).

Huollettavuuden kannalta säiliöiden asennuspaikka tulee valita siten, ettei etäisyys tyhjennysauton pysäköintipaikkaan muodostu liian pitkäksi, etäisyyden tulisi olla alle 25 m. Tyhjennysauton maksimaalisen imukyvyn huomioiden korkeusero saostussäiliön pohjasta tyhjennysauton imuletkun liittymäkohtaan ei saa ylittää 6 m.

Liikennekuormat eivät saa rasittaa käsittelyjärjestelmää. Säiliön tai kentän vierestä tai päältä ei saa ajaa.

 


Jos vesi pääsee leviämään laajemmalle on sen helpompi virrata pois käsittely alueelta imeytettäessä. Muuten on olemassa riski että vesi tunkeutuu maan pinnalle alempana rinteessä. 1. Talo, 2. Saostussäiliö, 3. Imeytyskenttä, 4. Maan kaltevuussuunta, 5. Paras sijoituspaikka, 6. Huono sijoituspaikka.

 

 

1. Talo, 2. Viemärin tuuletus, 3. Maan kaltevuussuunta, 4. Saostussäiliö, 5. mahd. pumppukaivo, 6. Imeytys-/suodatuskenttä, 7. Rajaava niskaoja.